Job 4
1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä oletvahvistanut;
4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia oletvoimistanut.
5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuunsattuu, sinä kauhistut.
6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesisinun toivosi?
7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehellisetjoutuneet perikatoon?
8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiotakylvävät, ne sitä niittävätkin.
9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonainhampaat murskataan;
11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennuthajaantuvat.
12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni olivallannut ihmiset.
14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minunluuni.
15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
16 Siinä seisoi - sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä;minä kuulin kuiskaavan äänen:
17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessäpuhdas?
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hänhavaitsee vikoja;
19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maantomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan.Kenenkäänhuomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat,viisaudesta osattomina.'"